Ruissalon rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu kartanosta, vanhoista torpista sekä 1800-luvun puolivälistä alkaen rakennetuista kesähuviloista. Kesähuviloiden rakentaminen alkoi heti sen jälkeen kun saaren palstat saatiin vuokrattua vuonna 1847. Tuolloin muodostettiin 49 huvilapalstaa. Ensimmäinen huvila valmistui 1848, ja vuoteen 1851 mennessä huviloita oli jo viisitoista. Uusi palstajako valmistui 1917, ja vuokrapalstojen lukumäärä kasvoi kaikkiaan 128:aan. Lisäksi Isossa-Pukissa sijaitsi 13 palstaa ja Pikku-Pukki jaettiin kahteen osaan.

Ruissaloon oli rakennettu 1930-luvun lopulle tultaessa 98 huvilaa. Iso-Pukin saareen rakennettiin 14 ja Pikku-Pukkiin kaksi huvilaa.

Ensimmäiset 1840-luvun lopulla rakennetut huvilat olivat lähinnä kartanomaisia empirerakennuksia. Uudenlaisen huvilatyylin Suomeen ja Ruissaloon toi arkkitehti G. Th. Chiewitz 1850-luvulla. Hänen roolinsa oli huomattava kesähuvila-arkkitehtuurille. Huvilat rakennettiin nyt nk. sveitsiläistyyliin ja niistä tuli aiempaa koristeellisempia. 1800-luvun lopun yltiökoristeellista vaihetta edustavat mm. Villa Gustafsberg, Villa Marjaniemi ja Villa Erstavik. Seuraavaa vaihetta edustavat 1900-luvun alkupuolen yksinkertaisemmat ja aiempaa pienemmät huvilat. Tyylimuutosten kehityskaari huipentuu arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemassa funktionalistisessa Villa Warenissa.

Katso:

» Huvilat kartalla
» Luettelo Ruissalon huviloista
» Luettelo Iso-Pukin ja Pikku-Pukin huviloista